Skip to main content
Blogi

Aalto-tuoli ja patenttivaatimus

7.4.2020

Sisällysluettelo
    Leena Halme

    Työmatkallani katseeni vangitsi Helka-hotellihuoneen seinällä oleva kuva Aalto-tuolista. Ensimmäinen ajatukseni oli, että se on täydellisen pelkistetty ja loogisesti rakennettu. Se on tehty minimalismin aatetta vaalien. Siinä kaikki osat ovat tarpeellisia ja mitään turhaa ei ole käytetty. Kokonaisuudessa kaikki on järjestetty loogisesti suhteessa toisiinsa siten, että yhden osan poistaminen rikkoisi harmonisen kokonaisuuden. Aalto on logiikan lisäksi tuolin suunnittelussa huomioinut myös kontekstin, johon kuuluu ainakin ergonomia, estetiikka ja materiaalituntemus. Toisaalta Aalto osasi suunnitella tuolin, joka kestää aikaa. Mieleeni kumpusi ajatus, että täydellinen patenttivaatimus on suunniteltu monin tavoin samojen periaatteiden mukaan kuin tuo tuoli! Kun tuolia katsoi, sen ulkoasu tuntui itsestään selvältä. Kuitenkin totuus on, että voimme vain arvailla, kuinka monta tuntia työtä ja pieleen mennyttä pienoismallia tuon kauniin kokonaisuuden takana oli.

    Aluksi haluan selventää lukijalle, mikä on patenttivaatimus. Patenttivaatimukset esittävät sanoin keksinnön teknisen idean. Teknisellä idealla piirteineen on tekninen vaikutus. Tämän teknisen vaikutuksen tulisi olla keksinnöllinen. Seuraavaksi perustelen, miksi vertaan onnistunutta patenttivaatimusta Aallon suunnittelemaan tuoliin, joka on lopputuote. Patenttialaa tuntematon saattaisi pohtia, eikö patenttivaatimus olekaan yksi samanarvoinen osa muun hakemustekstin kanssa. Vastaus on ei, sillä juuri patenttivaatimukset määrittävät sen juridisen suojapiirin laajuuden, jota keksinnölle haetaan. On kuitenkin syytä mainita, että patenttihakemuksen selitysosa on apuväline patenttivaatimusten tulkinnassa. Oikeanlainen patenttihakemus kuvaa riittävän monipuolisin suoritusmuotoesimerkein keksinnön idean. Luonnollisesti patenttihakemuksen muuta sisältöä ei siis pidä vähätellä. Uskallan kuitenkin väittää, että patenttivaatimus on suojapiiriä tarkasteltaessa eräänlainen aineeton lopputuote. Patenttivaatimuksen tarjoamaan suoja-alaan nojaten voidaan toimijoita patenttilain 3 §:n mukaisesti kieltää ammattimaisesti käyttämästä keksintöä hyväksi. Toisin sanottuna kyse on kielto-oikeudesta. Ammattimaiseen hyväksikäyttöön tietyin poikkeuksin luetaan esimerkiksi valmistus, vaihdantaan tarjoaminen, käyttö, maahantuonti, hallussapito edellä kuvattua tarkoitusta varten sekä patentoidun menetelmän käyttö.

    Loogista minimalismia

    Aallon tuolissa loogisen kokonaisuuden muodostavat sen osat ja niiden välinen yhteys. Samoin on patenttivaatimuksessa. Patenttivaatimusta tehtäessä loogiseen päättelyyn kuuluu kiteyttää keksinnön ydin sanalliseen muotoon niin, että se kattaa kaikki keksinnön suoritusmuodot. Esimerkkinä yhden keksinnön eri suoritusmuodosta mainittakoon erilaiset tuolit, joissa kaikissa on jalkoja ja istuinlevy. Mainituissa tuoleissa jalkojen lukumäärä voi olla kolme mutta myös neljä. Joissakin näistä tuotteista on käsinoja tai selkänoja tai sekä käsinoja että selkänoja. Vaatimusta tehdessään patenttiasiamies käy läpi loogisen ajatusleikin, olisiko hänen kirjoittamansa vaatimus helposti kierrettävissä. Kiertäessä patentin suojapiiriä, kilpailija hyödyntäisi hieman patenttivaatimuksesta poikkeavaa suoritusmuotoa. Vaatimusta kirjoittaessaan patenttiasiamies pohtii, loukkaisiko patenttivaatimusta tuote, jossa istuinlevy koostuisikin kahdesta erillisestä kappaleesta?

    Patenttiasiamies pyrkii patenttivaatimusta laatiessaan Aallon tavoin minimalismiin. Jokainen turha piirre patenttivaatimuksessa lähtökohtaisesti rajoittaa sen määrittämää suojapiiriä. Asiamies ei halua kuvata vaatimuksessa tuolia, jossa on yksi jalka liikaa. Toisaalta patenttivaatimuksen on kuvattava toimiva keksintö − ei esimerkiksi tuolia, jossa on yksi jalka liian vähän, jolloin se ei toimisi käytössä. 

    Tuolinjalkoja kontekstissaan

    Suunnitellessa hyvää patenttivaatimusta ilman alan koulutusta saattaa kuitenkin kompastua tuolin jalkaan. Pelkkään logiikkaan tukeutumalla saattaa aloittaa patenttivaatimusten laadinnan nimeämällä keksinnön elementtejä yksinkertaisin termein. Silloin unohdetaan konteksti, eli patenttivaatimukset ovat juridisia kuvauksia. Patenttiasiamies miettii sanojen merkityksiä tarkoin ja tiedostaa, että niillä on väliä. Kun kuvataan tuolin jalkoja patenttivaatimuksessa, on merkitystä, kirjoitetaanko vaatimukseen kappale x, jalkaosa vai tukirakenne. Patentointikielessä on myös vakiintuneita ilmaisuja, jotka ovat patenttiasiamiehille yleisesti tunnettuja. Esimerkkinä mainittakoon termi ”oleellisesti kohtisuorassa”, joka on tuttu jokaiselle patenttivaatimusten kanssa työskentelevälle. Tuon ilmaisun arkipäiväisempi versio voisi kuulua: lähestulkoon kohtisuorassa. Reaalimaailmassa ei pysty rakentamaan mallia, joka olisi täydellisen kohtisuorassa.

    Kontekstiajatteluun liittyy myös ymmärrys strategiasta. Vaatimuksia laadittaessa tulisi olla käsitys, keitä toimijoita varten patenttivaatimukset on kirjoitettu. Keneen halutaan kohdistaa kielto-oikeus – kilpailijaan, maahantuojaan yms. Puutteellisesti kirjoitetussa patenttihakemuksessa kielto-oikeus voi kohdistua asiakkaaseen tai moneen toimijaan yhtä aikaa, jolloin kukaan ei varsinaisesti loukkaa patenttivaatimusten suojapiiriä.

    Ammattilaisen tekemä kestää ajan patinaa

    Aalto osasi kehittää aikaa kestävän tuotteen. Myös patenttivaatimuksen kirjoittajalla on katse 20 vuoden päässä tulevaisuudessa. Patentin suoja-aika tekemispäivästä luettuna kattaa tuon ajanjakson. Teknologioiden ennustaminen tulevaisuuteen on mahdotonta. Siksi sanamuodot merkitsevät paljon. Patenttivaatimusten kirjoittajan tulee osata löytää sopivat käsitteet kuvaamaan keksintöä siten, että patentti tarjoaa keksinnölle suojaa muuttuvassa teknologisessa ympäristössä.

    Aalto oli koulutukseltaan arkkitehti ja muotoilija, mutta minkälainen tietotaito on patenttivaatimuksia patenttitoimistossa työkseen tekevällä henkilöllä? Patenttiasiamiehen koulutus on teknisen tai luonnontieteellisen koulutuksen jatkoksi hankittu auktorisoitu koulutus. Varsinaista patenttiasiamieskoulutusohjelmaa ei ole. Uudet patenttitoimistojen tulokkaat harjoittelevat käytännön työtä tiukan valvonnan alla. Vaatimusasetelmien tekoa testataan ensin oman patenttitoimiston nimeämien ohjaajien toimesta ja myöhemmin myös erilaisin virallisin tentein, joista vaativin lienee European Qualifying Examination. Tämän tutkinnon suorittanut voi toimia EPO:n eli Euroopan patenttiviraston suuntaan asiamiehenä ja käyttää nimikettä eurooppapatenttiasiamies.

    lopuksi

    Tämän kirjoitukseni ydinsanoma on, että patenttivaatimusten laadinnassa on monta näkökulmaa, joita patenttiasiamiehet puivat niitä laatiessaan. Ne ovat harkittuja kokonaisuuksia, joita laaditaan ammattitaidolla. Kun onnistunutta patenttivaatimusta katsoo, sen ulkoasu tuntuu itsestään selvältä. Kuitenkin totuus on, että voimme vain arvailla, kuinka monta tuntia työtä ja ajatuksissa vilissyttä pienoismallia tuon kauniin kokonaisuuden takana on.

    Pysy ajan tasalla IPR-uutisista

    Tilaa uutiskirjeemme saadaksesi uusimmat artikkelit.