Patentit ovat monelle yritykselle keskeinen osa teknologian, tuotekehityksen ja kilpailuedun suojaamista. Siksi patenttilain uudistus ei ole vain juridinen yksityiskohta, vaan muutos, joka voi vaikuttaa siihen, miten yritykset suunnittelevat patentointia, hallitsevat kustannuksia ja rakentavat kansainvälistä suojaansa.
Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen patenttilain nykyaikaistamisesta. Uudistuksen tavoitteena on tehdä sääntelystä selkeämpää, ajanmukaisempaa ja paremmin eurooppalaiseen kehykseen sopivaa. Uuden lain on tarkoitus korvata nykyinen, vuodelta 1967 oleva patenttilaki.
Esityksen mukaan uusi laki säilyttäisi nykyisen patenttilainsäädännön keskeiset periaatteet: patentin yksinoikeuden sisällön ja rajoitukset, patentoitavuuden ehdot, hakemus- ja menettelysäännökset, myöntämis- ja väitemenettelyt sekä rikkomuksiin ja mitätöinteihin liittyvät oikeusseuraamukset.
Patentit nähdään edelleen tärkeänä osana innovaatiopolitiikkaa, koska ne kannustavat keksintöjen synnyttämiseen ja hyödyntämiseen sekä tukevat yritysten kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä.
Yrityksen näkökulmasta tämä on tärkeä viesti: patenttijärjestelmän ydin ei muutu, mutta sen käytännön menettelyjä päivitetään. Uudistus voi tehdä prosesseista selkeämpiä ja ennakoitavampia, mutta onnistunut patentointi vaatii edelleen huolellista strategista suunnittelua.
Patentti ei ole vain tekninen tai juridinen asiakirja. Parhaimmillaan se suojaa yrityksen olennaista osaamista, vahvistaa asemaa markkinoilla ja tukee kasvua, rahoitusta, kumppanuuksia ja kansainvälistymistä.
Uuden sääntelyn on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027. Uudistuksella pyritään yhdenmukaistamaan Suomen patenttilakia Euroopan patenttisopimuksen eli EPC:n kanssa. EPC on eurooppalaisen patenttijärjestelmän perusta, jonka kautta yritykset voivat hakea patenttisuojaa useissa maissa yhdellä hakemuksella.
Lakitekstin rakennetta ja sanamuotoja ehdotetaan yksinkertaistettavaksi niin, että ne vastaavat nykyisiä käytäntöjä ja yleislakien terminologiaa. Tavoitteena on lisätä ennustettavuutta ja vähentää tulkinnasta aiheutuvia epäselvyyksiä niin hakijoille kuin viranomaisille.
Yrityksille yhdenmukaistaminen voi tarkoittaa parempaa ennakoitavuutta etenkin silloin, kun suojaa haetaan useilla markkinoilla. Kun kansallinen sääntely vastaa paremmin eurooppalaista käytäntöä, hakemusstrategiaa on helpompi suunnitella kokonaisuutena.
Ehdotuksessa karsitaan myös vanhentuneita menettelyjä. Mahdollisuus hakea vapautusta julkaisumaksusta ja saada lykkäystä vuosimaksujen suorittamisesta poistuisi, samoin harvoin käytetty hakemuksen lohkaisun mahdollisuus. Nämä muutokset selkeyttävät käytäntöjä.
Patentointiprosessia pyritään yksinkertaistamaan myös PRH:n käsittelykäytäntöjä selkeyttämällä. Jakamisen ja laajentamisen kielto sidottaisiin patentin myöntämisajankohtaan, mikä toisi kansallisen menettelyn lähemmäksi EPC:n sääntöjä. Tämä yhdenmukaistaminen poistaa hakemusprosessista yhden välivaiheen nopeuttaen siten käsittelyä ja vähentäen kustannuksia.
Samalla on hyvä muistaa, että prosessin keventyminen ei vähennä laadukkaan hakemuksen merkitystä. Patenttihakemuksen sisältö ratkaisee edelleen sen, kuinka vahvan ja käyttökelpoisen suojan yritys saa. Keksinnön tekninen ydin, patenttivaatimusten rajaus ja hakemuksen kuvaus on laadittava niin, että ne tukevat yrityksen liiketoimintaa myös myöhemmissä vaiheissa.
Kielivaatimuksia ehdotetaan kevennettäväksi niin, että suomeksi tai ruotsiksi laaditun kansallisen patenttihakemuksen vaatimuksia ei enää tarvitsisi kääntää toiselle kansalliselle kielelle. Englanninkielisten hakemusten käännökset voitaisiin jatkossa toimittaa myöhemmin, ja myös SPC-hakemukset voitaisiin tehdä englanniksi.
SPC eli lisäsuojatodistus on lääkkeille ja kasvinsuojeluaineille haettava suoja, jolla voidaan tietyin edellytyksin pidentää patenttiin perustuvaa yksinoikeutta. Siksi englannin kielen käytön laajentaminen voi helpottaa etenkin kansainvälisesti toimivien yritysten ja konsernien hallinnollista työtä.
Kansallinen väitemenettely säilyisi kuitenkin suomen- tai ruotsinkielisenä. Tämä on hyvä huomioida erityisesti silloin, kun yritys suunnittelee patenttisalkkunsa hallintaa ja mahdollisia puolustustilanteita Suomessa.
Asiamiesvelvoitetta lievennettäisiin siten, että asiamiehen nimeäminen olisi jatkossa pakollista vain, jos hakijan tai haltijan kotipaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolella. Tällöin asiamiehellä tulisi olla osoite ETA-alueella.
Tämä muutos helpottaisi etenkin EU- ja ETA-alueen sisäistä toimintaa ja kansainvälisiä hakuprosesseja. Muutos voi keventää hallinnollista taakkaa, mutta se ei poista asiantuntija-avun merkitystä.
Patenttiasiamiehen rooli ei ole pelkkää muodollista edustamista. Hyvä patenttiasiamies auttaa tunnistamaan, mitä kannattaa suojata, miten keksintö kannattaa kuvata ja miten patenttihakemus sovitetaan yrityksen laajempaan liiketoiminta- ja IPR-strategiaan.
Uudistus ei koske vain hakemusvaihetta. Sillä voi olla merkitystä myös tilanteissa, joissa patentin pätevyys tai laajuus riitautetaan.
Esityksessä ehdotetaan, että patentinhaltija voisi pyytää patentin osittaista mitätöintiä tuomioistuimelta mitättömyyskanteen käsittelyn yhteydessä, jos mitättömyysperusteet koskevat vain osaa patentista. Samalla nykyisestä patentin rajoittamismenettelystä tuomioistuimessa luovuttaisiin.
Yrityksen kannalta tämä tarkoittaa todennäköisesti patenttiriita-asioiden tuomioistuinkäsittelyn nopeutumista.
Lakiesitykseen sisältyy myös uusi säännös, jonka tarkoituksena on tehostaa patenttivalitusasioiden käsittelyä. Säännös rajoittaisi uusien patenttivaatimusten esittämistä tuomioistuimelle valitusasian käsittelyn yhteydessä.
Tämä on hakijoille tärkeä muistutus. Jos muutosten tekeminen valitusvaiheessa vaikeutuu, hakemuskäsittelyn ja väitekäsittelyn merkitys korostuu. Se vaatii patenttiasiamieheltä hyvää prosessiosaamista ja yhteistyötä hakijan kanssa liiketoiminnan kannalta tärkeiden keksinnön toteutusmuotojen suojauksen varmistamiseksi.
Vaikka uusi patenttilaki ei ole vielä voimassa, yrityksen kannattaa valmistautua muutoksiin ajoissa. Erityisesti patentteja aktiivisesti hakevien tai kansainvälisesti toimivien yritysten on hyvä tarkistaa, miten uudistus voi vaikuttaa omiin prosesseihin.
Yrityksen kannattaa arvioida ainakin seuraavia kysymyksiä:
Onko meillä selkeä prosessi keksintöjen tunnistamiseen ja suojauspäätösten tekemiseen
Laadimmeko patenttihakemukset niin, että ne tukevat sekä teknistä suojaa että liiketoiminnan tavoitteita?
Ovatko kielivalinnat, käännökset ja hakemusreitit kustannusten ja kansainvälisen strategian kannalta järkeviä?
Onko patenttisalkkumme ajan tasalla, ja suojaavatko keskeiset patentit oikeita tuotteita, teknologioita ja markkinoita?
Ovatko patenttihakemukset riittävän vahvoja myös mahdollisia väite-, valitus- tai riitatilanteita ajatellen?
Nämä kysymykset eivät ole tärkeitä vain lakimuutoksen vuoksi. Ne ovat osa hyvää patenttistrategiaa.
Patenttilain uudistus keventää byrokratiaa erityisesti kielen ja asiamieskäytännön osalta, mikä voi madaltaa kansallisten hakemusten tekemisen kynnystä.
Menettelyjen yhdenmukaistaminen EPC:n kanssa voi tukea parempaa ennustettavuutta erityisesti yrityksille, jotka hakevat suojaa useissa maissa.
Samalla uudistus ei poista patentointiin liittyvää strategista harkintaa. Yrityksen kannalta olennaista ei ole vain se, saadaanko patentti myönnettyä. Tärkeämpää on, suojaako patentti oikeita asioita, kestääkö se tarkastelua ja tukeeko se yrityksen kasvua, kaupallistamista ja kilpailuasemaa.
Siksi patenttilain uudistus on hyvä hetki tarkastella yrityksen patentointikäytäntöjä laajemmin. Kun suojausstrategia, hakemusprosessit ja patenttisalkku ovat kunnossa, patentit eivät ole vain oikeuksia paperilla. Ne ovat käytännön työkaluja innovaatioiden, kasvun ja kilpailuedun suojaamiseen.
Tutustu patentoinnin palveluihimme tarkemmin ja ole yhteydessä, jos haluat keskustella siitä, mitä patenttilain uudistus tarkoittaa yrityksesi patenttistrategian tai hakemusprosessien kannalta.
Blogi on kirjoitettu yhteistyössä Eurooppapatenttiasiamies Antti Leinosen kanssa.