Yksi kiinnostavista generatiivisen tekoälyn kysymyksistä on ollut sillä luotujen sisältöjen, kuten logojen saama tekijänoikeussuoja.
Tätä ajankohtaista kysymystä käsiteltiin eurooppalaisessa oikeuskäytännössä viime vuonna prahalaisessa tuomioistuimessa. Siinä kyse oli kantajan DALL-E-tekoälytyökalulla luomasta kuvasta, sen tekijänoikeudesta ja vastaajana olleen lakitoimiston mahdollisesta loukkausta koskevasta vastuusta. Tapauksessa tuomioistuin asetti kantajalle todistustaakan kuvan luomista koskevista yksityiskohdista. Koska kantaja ei kyennyt esittämään asiasta näyttöä oman kertomuksensa lisäksi, päätyi tuomioistuin arviossaan lopulta siihen, ettei kantaja kyennyt osoittamaan olevansa kuvan tekijä, ja ettei tekoälyllä luotu kuva ollut sellainen luonnollisen henkilön luovan toiminnan tuloksena syntynyt teos, joka olisi voinut saada tekijänoikeussuojaa (linkki tšekinkieliseen tuomioon).
Nyt vastaavaa linjaa noudatteleva ratkaisu on annettu myös Münchenin paikallisoikeuden ratkaisulla, joka koski kolmea tekoälyllä luodun kuvan tekijänoikeussuojaa (linkki tuomioistuimen sivuilla olevaan ratkaisuun).
Mistä tapauksessa on kyse?
Tiivistettynä kantaja oli saanut aikaan generatiivista tekoälytyökalua hyväksikäyttäen alla olevat kolme toisistaan erilaista logoa ja julkaissut ne omilla verkkosivuillaan:
Kantajan kuvien tuottamiseen käyttämät tekstikehotteet (prompts) olivat toisaalta melko suoraviivaisia, mutta paikoitellen hyvinkin yksityiskohtaisia. Käytettyjen tekstikehotteiden pituus oli parhaimmillaan yli 1700 merkkiä.
Asian vastaaja oli tämän jälkeen ottanut logot ja julkaissut ne omilla verkkosivuillaan, eli tekijänoikeutta koskevan sääntelyn tarkoittamalla tavalla vastaajan väitettiin valmistaneen niistä kappaleet ja saattaneen ne yleisön saataviin ilman kantajan suostumusta.
Tuomioistuimessa käsitellyssä riidassa kantaja katsoi luomiensa kuvien nauttivan Saksan tekijänoikeuslain mukaista suojaa ja vastaajan loukanneen menettelyllä oikeuksiaan. Kantaja vertasi tekoälyn käyttäjän ja tekoälyn roolia kuvanveistäjän työhön, jossa kuvanveistäjä (tekoälyn käyttäjä) etenee talttaansa (tekoäly) käyttäen pikkuhiljaa kohti lopullista teosta, kun taas vastaajan näkemys oli tiivistettynä, että ihminen toimii ainoastaan ideoiden generaattorina tai asiakkaana generatiivisen tekoälyn toimiessa varsinaisena luojana.
Miten tuomioistuin ratkaisi asian?
Tuomioistuin totesi yksiselitteisesti, etteivät kantajan tekoälyllä tuottamat logot saa tekijänoikeuslain mukaista suojaa.
Perusteluissaan oikeus totesi, että Saksan tekijänoikeuslain mukainen teoksen käsite on Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti EU-oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti kaikissa jäsenmaissa. Kyse on kahdesta osatekijästä, joista ensimmäisen mukaan kyseessä olevan teoksen on oltava omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä luovan henkisen työn tulos (ks. esimerkiksi EUT:n Cofemel-tuomio C-683/17, Levola Hengelo -tuomio, C‑310/17 ja Infopaq-tuomio C‑5/08). Toisaalta teokseksi voidaan luokitella vain sellainen lopputulos, jota voidaan pitää ilmauksena tällaisesta luovasta henkisestä työstä.
Jotta suojan kohdetta voidaan pitää omaperäisenä, on sen heijastettava tekijänsä yksilöllisyyttä ilmentämällä tämän luovia vapaita ratkaisuja (Ks. esimerkiksi EUT:n Painer-tuomio C-145/10 sekä Renckhoff-tuomio C‑161/17). Kohdetta ei toisaalta siis voida pitää riittävän omaperäisenä, jos sen valmistaminen määräytyy sellaisten teknisten seikkojen, sääntöjen tai rajoitteiden mukaan, jotka eivät jätä tilaa luomisen vapaudelle (EUT:n tuomio Football Dataco, C‑604/10).
Tekijänoikeussuojaa saavan teoksen luominen tekoälyllä edellyttää Münchenin alioikeuden ratkaisun mukaan sitä, että tekoälyn rooli luomisprosessissa on lähempänä apuvälinettä kuin itsenäistä luovaa välinettä, eli siis sitä, että kyse on ennemminkin työkalusta tai avusteisesta käytöstä. Sen sijaan tekstikehotteen pituudelle tai käytetyn tekoälytyökalun tilauksen maksullisuudelle oikeus ei antanut arviossa merkitystä.
Mitä ratkaisusta voidaan päätellä?
Ratkaisu vahvistaa pääsääntöä siitä, että tekoälyn luoma sisältö, kuten logo, ei nauti lähtökohtaisesti tekijänoikeuslain mukaista suojaa, vaan sen voi saada ainoastaan luonnollisen henkilön luovan henkisen työn lopputulos ja omaperäinen teos siten, kun vakiintuneessa aikaisemmassa EU:n laajuisessa oikeuskäytännössä on vahvistettu. Arviossa määräävää painoarvoa ei anneta työhön käytetylle ajalle tai vaivalle, kuten tekstikehotteiden pituudelle tai käytettyjen sovellusten maksullisuudelle (mm. kantajan käyttämä 1700 merkin kehote tai AI-sovelluksen premium-versio).
Olennaisin osin ratkaisu on ihmistekijän ja tämän luovan toiminnan suhteuttamista generatiivisen tekoälyn käyttöön. Vaikka päätöksen lopputulos ei ole yllättävä, se voi toimia tulkinta-apuna suojan saamisen edellytyksille. Kuitenkin on mahdollista, että tulevaisuudessa tuomioistuimet pääsevät arvioimaan tilanteita, joissa generatiivinen tekoäly on yhä vahvemmin työkalun asemassa pelkän automatisoidun generaattorin sijaan. Kiinnostavaa on tällöin se rajapinta, milloin tekoäly toimii luojan sijaan työkaluna vaikkapa photoshop-työkalujen tavoin, ja missä tilanteissa tekoälyavusteinen luominen ylittää teoskynnyksen.
Tällä hetkellä suurin ongelma tekoälyn luomiskäytössä vaikuttaakin olevan se, ettei tekstikehotteiden ja tekoälyn tulosten välillä ole riittävän objektiivista ja yksiselitteistä syy-seuraus-suhdetta. Toisin sanoen emme täysin tiedä, millaisen lopputuloksen tekstikehote missäkin tilanteessa synnyttää.
Tällä välin on hyvä muistaa, että myös tekoälyllä luotujen logojen rekisteröiminen tavaramerkeiksi on mahdollista.
