Tekoälyratkaisut ovat yhä yleisempi osa uusia innovaatioita – mutta missä kulkee raja patentoitavuuden kannalta? Tässä blogissa tarkastelemme, mitä vaatimuksia tekoälyyn liittyville keksinnöille asetetaan, millainen rooli teknisyydellä on ja miksi asiantuntijan apu voi olla ratkaisevaa oikeanlaisen suojan saavuttamisessa.
Tekoälykeksintöjen arvioinnissa pätevät tutut perusperiaatteet
Tekoälyyn liittyvien keksintöjen patentoitavuutta tarkasteltaessa pätee osittain samat lainalaisuudet kuin muissakin keksinnöissä. Vertailu erityisesti tietokoneohjelmien patentointiin on näissä hyvä lähtökohta, sillä patentoitavien piirteiden tunnistaminen tietokoneohjelmasta on usein haastavampaa, toisin kuin esimerkiksi mekaanisesta keksinnöstä. Tietokoneohjelmat ja tekoälyä hyödyntävät ratkaisut voivat nimittäin olla usein käyttökelpoisia, vaikka ne eivät täyttäisikään patentoitavuuden kriteerejä.
Tietokoneohjelmat ja tekoälyratkaisut: teknisyyden rooli korostuu
Kuten kaikkien patentoitavien keksintöjen, myös tekoälypohjaisen keksinnön on täytettävä patentoitavuuden vaatimukset uutuudesta, keksinnöllisyydestä ja teollisesta sovellettavuudesta. Tietokoneohjelmien osalta edellä mainituissa korostuu erityisesti vaatimus keksinnön teknisyydestä, eli ratkaisun tulee saada aikaan jokin tekninen vaikutus. Näin ollen esimerkiksi löydökset, teoriat tai matemaattiset mallit eivät ole patentoitavissa sellaisenaan, mikäli ne eivät tuota teknistä hyötyä. Tekoälyn perustuessa matemaattisiin malleihin ja laskentamenetelmiin, sitä ei yksinään katsota tekniseksi. Tämän takia keksintöjä, joissa tekoäly on osana kokonaisuutta, tarkastellaankin lähtökohtaisesti teknisten piirteiden osalta erityisesti siitä näkökulmasta, millaisen parannuksen tekoälyratkaisu saa aikaan näissä mainituissa teknisissä piirteissä.
Miten tekninen vaikutus ilmenee tekoälysovelluksissa?
Esimerkkinä tällaisesta voidaan esittää fyysisen prosessin etenemisen mittausta tietokoneohjelman avulla. Tällaisia mittaustuloksia voidaan edelleen käsitellä tietokoneohjelmalla tai tekoälyllä ja lopulta ohjata em. prosessia käsiteltyjen tulosten perusteella. Tällä tavoin tietokoneohjelmalle syntyy konteksti tekniseen tapahtumaan. Kaikki tieto- ja tietoliikennetekniikan sovelluskohteet eivät kuitenkaan ole samaan tapaan fyysisesti tarkasteltavissa, kuin edellä mainittu prosessin ohjaaminen. Tästä huolimatta vaadittu tekninen vaikutus voi toteutua esimerkiksi tiedon pakkaukseen, tai digitaalisen kuvan- ja äänenkäsittelyyn liittyvissä keksinnöissä. Myös tällaiset keksinnöt ovat siten usein patentoitavissa. Puolestaan ratkaisut, joissa ainoana tarkoituksena on helpottaa käyttäjää, esimerkiksi luokittelemalla tai esittämällä tietoa ovat vaikeampia patentoida teknisyyden puutteen vuoksi.
Patenttilain mukaisesti myös tietokoneella toteutettaville keksinnölle vaatimukset uutuudesta ja keksinnöllisyydestä ovat olennaisia. Tekoälykomponentin lisääminen jo ennalta tunnettuun laitteeseen tai menetelmään ei sellaisenaan tuo keksinnöllisyyttä ideaan, ellei kyseinen tekoälykomponentti paranna laitteen tai menetelmän toimintaa teknisestä näkökulmasta. Tapaus on verrattavissa myös muihin tietokoneavusteisiin keksintöihin.
On vaikea antaa yksiselitteistä vastausta siihen, onko tekoälyä hyödyntävä keksintö patentoitavissa vai ei: keksinnöissä on usein syvyyttä pidemmälle kuin mitä ensisilmäyksellä nähdään. Onkin siis ehdottoman suositeltavaa kääntyä aiheeseen perehtyneen patenttiasiamiehen puoleen, joka pystyy tarkastelemaan keksintöä ja sitä ympäröivää tekniikkaa laajemmin. Berggrenillä osaamme antaa kattavan ja asiantuntevan arvion keksinnön patentoitavuudesta ja neuvomme asiakkaitamme patentointiprosessin eri vaiheissa. Lue lisää patentoinnin palveluistamme.
Blogi on kirjoitettu yhteistyössä Eurooppapatenttiasiamies Marjut Latun kanssa.
