Olen vuonna 2021 valmistunut oikeustradenomi. Aloitin työni Berggrenillä osa-aikaisena koska samanaikaisesti tein opinnäytetyötä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun Berggreniltä saamastani aiheesta ”Teollisoikeuksienhaltijan muutoksen rekisteröinti yrityskaupoissa”.
Koulussa immateriaalioikeuksia sivuttiin muutaman lauseen verran mutta siinäpä se, joten lähdin täysin ummikkona kohti tuntematonta aloittaen käsitteestä ”mikä on patentti”. Työn alkuvaiheessa kaikki tuntui suurelta tuntemattomalta massalta, joka vain pitäisi oppia ymmärtämään. Onneksi minulla oli mahtavat tuutorit ja muutenkin ystävällinen ja auttava työyhteisö tukenani yrittäessäni päästä sisään patentoinnin ihmeelliseen maailmaan.
Työn oppii parhaiten tekemällä
Alkuun suurien kokonaisuuksien hahmottaminen tuntui vaikealta ja helpointa olisi ollut edetä vaihe kerrallaan. Tätä aikaa voisikin kuvailla sanalla tietoähky, sillä tämä ala on täynnä lujaa asiaa sekä poikkeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia. Nyt ymmärrän kuitenkin, että IPR-maailma ei ole prosessin A viemistä paikkaan B samalta istumalta, vaan sekaan mahtuu useita eri vaiheita ja usean eri maan käytäntöjä. Tarkkuutta vaativaa on myös virastojen antamat määräajat, meille tuttavallisemmin ”fristit”, joita on seurattava ja noudatettava patentointiprosessin eteenpäin viemiseksi. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että työnkuva on laaja eikä rajoitu vaan tietyn prosessin tai tietyn yksittäisen vaiheen tekemiseen.
Näin kahden vuoden jälkeen on todettava se, että tämän työn oppii parhaiten tekemällä ja kysymällä. Myös osallistuminen eri virastojen järjestämille kursseille vie oppimista eteenpäin ja selkeyttää varsinkin alkuvaiheessa itselle vieraita käsitteitä sekä prosesseja eikä kursseille osallistumisesta ole haittaa myöhemmässäkään vaiheessa, sillä joka kerta oppii uutta. Mielestäni on ollut erittäin tärkeää päästä itse näkemään ja alusta asti kokemaan itse tekemällä mitä työ konkreettisesti sisältää. Tämä on auttanut ymmärtämään usein mieleen herääviä kysymyksiä mitä ja miksi. Onkin ollut hienoa huomata miten pienellä kynnyksellä kollegoilta voi kysyä neuvoa ja aina jollain on ollut vastaava tilanne edessään.
Oppiminen ei lopu koskaan
Lainsäädännön, käytäntöjen sekä järjestelmien kehittyessä jatkuvasti, ei oppimista voi lopettaa missään vaiheessa. Tämä luokin työhön eräänlaista koukuttamisen tunnetta, koska tiedonjanohan on tunnetusti sammumaton. Täytyy siis todeta, että tässä työssä ei tule ikinä valmiiksi.