Luksusmerkin ja ketjuliikkeen mallioikeudet vastakkain – H&M:n mitättömyysvaatimus hylättiin

Euroopan unionin yleinen tuomioistuin antoi syyskuussa tuomion (T-525/13, H&M Hennes & Mauritz BV & Co. KG v OHIM, Yves Saint Laurent SAS), jonka mukaan YSL saa pitää käsilaukkunsa muotoilulle vuonna 2006 myönnetyn yhteisömallirekisteröinnin. H&M esitti mallin mitätöintiä ensimmäisen kerran jo vuonna 2009. H&M väitti aiemmin rekisteröimäänsä malliin vedoten, ettei YSL:n malli ole uusi eikä luonteeltaan yksilöllinen. H&M:n mitättömyysvaatimus hylättiin ensin OHIM:in mitättömyysosastolla ja myöhemmin valituslautakunnassa. Nyt asialle saatiin vahvistus myös tuomioistuimelta.

Tuomioistuimen mukaan YSL:n mallin ja H&M:n aiemman mallin erot ovat merkittäviä ja yhtäläisyydet puolestaan vähäisiä; mallit luovat näin asiantuntevalle käyttäjälle erilaisen yleisvaikutelman. Asiantuntevaksi käyttäjäksi katsottiin käsilaukkujen keskiverto-ostajan ja erityisen tarkkaavaisen asiantuntijan väliin sijoittuva kuluttaja, jolle tuote on tuttu esimerkiksi henkilökohtaisen kokemuksen vuoksi. Vaikka käyttäjän ei tarvitse olla varsinainen tekninen asiantuntija, on vaadittavan tarkkaavaisuuden taso kuitenkin näin asetettu suhteellisen korkealle.

Edellä määritellyn kaltaisen kuluttajan silmissä mallit eroavat toisistaan kolmella ominaispiirteellä: laukun yleinen muoto, rakenne ja pinnan viimeistely. YSL:n rekisteröimässä mallissa laukun yleisilme on kulmikas, laukku näyttää muodostuvan vain yhdestä nahanpalasta ja pinnan viimeistely on sileä. H&M:n aiemmin rekisteröimässä mallissa puolestaan vaikutelma on selvästi pyöreämpi, laukun runko on saumoilla jaettu kolmeen osaan ja pinnassa on koholla olevia koristekuvioita. Nämä erot vaikuttavat tuomioistuimen mukaan määräävällä tavalla mallien yleisvaikutelmaan, kun taas yhteiset ominaispiirteet eli yläreuna ja kahvat eivät riitä antamaan samaa yleisvaikutelmaa.

H&M:n näkemyksen mukaan yksilöllisen luonteen arvioinnissa tulisi antaa suurempi painoarvo mallin luojalla olleelle vapaudelle. Tällä viitataan muun muassa tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mallille asettamiin rajoituksiin. Käsilaukkujen osalta mallin luojalla on suuri vapaus muotoilun suhteen, mikä puhuu sen puolesta, että asiantunteva käyttäjä saa lähellä toisiaan olevista käsilaukkumalleista herkemmin saman yleisvaikutelman. Valituslautakunnan, ja myöhemmin tuomioistuimen mukaan vapauden laajuus ei kuitenkaan yksin ole määräävä tekijä yksilöllisen luonteen arvioinnissa; se on otettava huomioon, mutta lähtökohtana on kuitenkin oltava asiantuntevan käyttäjän näkökulma.

Tuomioistuin vahvisti OHIM:in valituslautakunnan kannan ja kanne hylättiin kokonaisuudessaan. H&M velvoitettiin korvaamaan OHIM:in ja YSL:n oikeudenkäyntikulut sekä YSL:lle OHIM:in valituslautakuntakäsittelystä aiheutuneet kulut.

Lähde:
Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen tuomio T-525/13 (http://curia.europa.eu/juris/document/document_print.jsf?doclang=FI&text=&pageIndex=0&part=1&mode=DOC&docid=167268&occ=first&dir=&cid=885204)