-IPR-riita-asioiden keskittäminen markkinaoikeuteen 1,5 vuotta sitten on tuonut tavoiteltuja hyötyjä. Riita- ja valitusasioiden käsittely on nopeutunut ja tehostunut. Myös prosessin laatuun on kiinnitetty huomiota, sillä markkinaoikeuden päätös jää käytännössä lopulliseksi kun KKO ja KHO myöntävät valituslupia äärimmäisen harvoin, kiteyttää Berggrenin IPR-lakimiesten esimies Tarja Tchernych.
Tarja Tchernych sekä muut kokeneet oikeudenkäyntiasiamiehet Paula Sailas, Jukka Palm ja Hannu Halmetoja kiteyttivät puolessatoista tunnissa kaikki tärkeimmät muutokset ja ilmiöt, joita markkinaoikeuden 1,5-vuotinen taival keskitettynä IPR-tuomioistuimena on tuonut tullessaan. Berggrenin järjestämä MAO ja me -aamuseminaari 28.4.2015 veti paikalle paljon asiakkaita näistä kuulemaan.
-Berggrenille on kertynyt jo runsaasti kokemusta uudistuneen MAO:n käsittelyistä. Lienemme siellä määrällisesti eniten IPR-riitoja ja -valituksia hoitanut toimisto, Tchernych toteaa.
Tehokkuustavoite toteutunut, keskittäminen tuonut myös lisää osaamista
Tchernych arvioi MAO-muutoksen toteutuneita ja toistaiseksi toteutumattomia vaikutuksia näin:
– Käsittelyt ovat nopeutuneet ja prosessit tehostuneet verrattuna aiempiin pitkiin käräjäoikeus-hovioikeus-käsittelyihin. Kaikkien riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika on laskenut ja luonnollisesti prosessin kokonaiskestoa lyhentää se, ettei enää valitustietä hovioikeuteen ole. Hyvää on myös se, että MAO:lle on keskittynyt uusi IPR-osaamisen keskittymä markkinaoikeusinsinööreineen. Se kiinnittää nyt huomiota käsittelyprosessien laatuun ja päätösten perustelemiseen. Myös asiamiesten niin prosessi- kuin substanssiosaamisen tärkeys korostuu, kun MAO:n tuomioista ei käytännössä voi valittaa. MAO järjestää asiamiehille keskustelutilaisuuksia ja sillä on kattavat www-sivut, joista saa paljon tietoa. Kannattaa tutustua niihin, hän toteaa.
Ns. norkkiminen on taitolaji, ja rajanveto elää
Jukka Palm ja Paula Sailas pohtivat hoitamiensa riitatapausten valossa muun muassa sitä, miten uudistuneen MAO:n päätökset testaavat elinkeinotoiminnassa sopimattoman menettelyn rajoja. Kuinka esimerkiksi ”norkkiminen”, eli toisen elinkeinonharjoittajan maineen ja goodwill-arvon hyödyntäminen jäljittelemällä, todennetaan riitatapauksissa? Entä missä tapauksissa jäljittely nähdään sopimattomaksi menettelyksi elinkeinotoiminnassa, milloin se taas on sallittua?
-SopMenL:ään on perinteisesti sisältynyt orjallinen jäljittely. Markkinoiden toimivuuden ja terveen kilpailun edistämiseksi toisen elinkeinonharjoittajan jäljittely on katsottu pitkälti sallituksi, jos se ei ole ollut hyvän tavan vastaista tai siitä ei ole aiheutunut sekaannusvaaraa tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen. Mutta Ruotsista on viime aikoina rantautunut Suomenkin oikeuskäytäntöön ns. norkkiminen, joka on elinkeinonharjoittajan maineen ja goodwill-arvon perusteetonta hyväksikäyttöä, ja näin tuomittavaa. Norkkimisen edellytykseksi riittää mielleyhtymän syntyminen, kunhan norkittava kohde on omaperäinen - ja niin tunnettu, jotta norkkiminen voi ylipäätään tulla kyseeseen. Norkkimistapaukset tuovat uudenlaista mietintää, Paula Sailas kertoo.
-Kiintoisaa on myös, kuinka IPR-riidat koettelevat laajalti tunnetun merkin suojan vahvuutta. Riidat kun ovat hyvin yksilöllisiä, Jukka Palm lisää.
MAO tarkkana käyttönäytöstä ja markkinatutkimuksen laadusta
IPR-lakimies Hannu Halmetoja esitteli seminaarissa jo aiemmin uutisoimaamme oikeustapausta Erätukku vs. Kartanokuva. Tapauksessa tuli esille IPR-oikeuksien loukkaamisen laaja kirjo (tavaramerkki- ja mallioikeusriita sekä sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa). Oikeudellinen arviointi kulminoitui luonnonelementtejä hyödyntävään maastoaiheiseen ns. lumicamo-kuvioon. Berggren edusti riidassa asiakastaan Kartanokuvaa.
-Markkinaoikeus ratkaisi lopulta riidan asiakkaamme eduksi. Erätukun kanteet tavaramerkki- ja mallioikeuksien loukkaamisesta sekä väitetystä Erätukun tuotteiden jäljittelystä ja maineen hyödyntämisestä sopimattomana menettelynä elinkeinotoiminnassa hylättiin kokonaisuudessaan, Halmetoja kertoo.
Hän osoitti havainnollisesti myös riidanratkaisun kannalta merkittävän markkinatutkimuksen painoarvon.
-Markkinatutkimus on tehtävä huolella ja sen kysymysasetelman on oltava objektiivinen ja pätevä. Markkinaoikeus totesi, että kantajana olleen Erätukun markkinatutkimus ei ollut validisti toteutettu.
-Ja tavaramerkkien käyttönäyttö eli se, miten yhdenmukaisesti merkinhaltija oikeasti käyttää suojaamiaan merkkejä mainonnassaan ja markkinoinnissaan, on asia, jonka tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa, Halmetoja painottaa.
