EU:n whistleblowing-direktiivi ((EU) 2019/1937) velvoittaa yritykset ja muutkin organisaatiot perustamaan ilmoituskanavan työntekijöilleen EU-oikeuden rikkomistapauksia varten ja suojelee ilmoittajaa työnantajan vastatoimilta.
Käsite ”whistleblowing” viittaa pilliin puhaltamiseen eli väärinkäytösten ja rikkeiden paljastamiseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta tekee epäiltyjen väärinkäytösten ilmoitusmenettelystä pakollisen koko EU:ssa. Direktiivin sisältö on saatettava kansallisesti voimaan EU:n jäsenvaltioissa pääsääntöisesti 17.12.2021 mennessä ja 50-249 työntekijän yksityisen sektorin oikeushenkilöiden osalta 17.12.2023 mennessä.
Ilmoituskanavan perustamiseen velvolliset
Direktiivi velvoittaa sekä yksityisen että julkisen sektorin oikeushenkilöitä. Julkissektorin organisaatioiden sekä yli 50 henkilöä työllistävien yksityisen sektorin organisaatioiden on otettava käyttöön sisäisen ilmoituskanavan ja menettelyt, joiden avulla työntekijä voi ilmoittaa direktiivissä tarkoitetuilla toimialoilla havaitsemistaan EU-oikeuden rikkomuksista. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa ilmoituskanavan perustamista koskevasta velvoitteesta alle 10 000 asukkaan tai alle 50 työntekijän kunnat ja julkisen sektorin oikeushenkilöt, joissa on alle 50 työntekijää. Toisaalta jäsenvaltio voi määrätä tekemänsä riskiarvion nojalla ilmoituskanavan pakollisesi myös yrityksille, joilla on vähemmän kuin 50 työntekijää.
Millä aloilla sovelletaan?
Direktiivin soveltamisalaan sisältyy lukuisia eri aloja. Rikkomukset voivat koskea esimerkiksi julkisia hankintoja, rahoituspalveluja, tuoteturvallisuutta, liikenneturvallisuutta, ympäristönsuojelua, ydinturvallisuutta, elintarviketurvallisuutta, eläinten terveyttä, kansanterveyttä, kuluttajansuojaa ja yksityisyyden suojaa sekä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta.
Työntekijöiden suojelu
Direktiivin tarkoittamina työntekijöinä pidetään yksityisellä tai julkisella sektorilla työskenteleviä, ilmoituksen tekeviä henkilöitä, jotka ovat saaneet tietoa EU-oikeuden rikkomisesta työnsä yhteydessä. Direktiivin suoja kattaa muun muassa entiset ja nykyiset työntekijät, viranhaltijat, työnhakijat, vapaaehtoistyöntekijät, palkattomat harjoittelijat, itsenäiset ammatinharjoittajat, osakkeenomistajat ja henkilöt, jotka kuuluvat yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimeen, sekä henkilöt, jotka työskentelevät toimeksisaajien, alihankkijoiden ja tavarantoimittajien valvonnassa ja johdolla.
Direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että työntekijät, jotka havaitsevat työssään EU-oikeuden rikkomuksia, voivat työtehtävien luonteesta riippumatta ilmoittaa asiasta joutumatta työnantajan suorien tai välillisten vastatoimien kohteeksi. Tällaisia vastatoimia voivat olla muun muassa irtisanominen, siirtäminen alempiin työtehtäviin, palkanalennus, koulutukseen pääsyn estäminen, varoituksen tai muun kurinpitotoimen määrääminen, määräaikaisen työsopimuksen uudistamatta jättäminen, määräaikaisen työsuhteen vakinaistamatta jättäminen vastoin työntekijän perusteltua luottamusta, kielteinen työtodistus tai muu epäedullinen kohtelu.
Työnantajalla on todistustaakka siitä, etteivät ilmoittajaan kohdistetut toimet perustu ilmoituksen tekemiseen. Suojan saadakseen ilmoittajalla on täytynyt ilmoitushetkellä olla perusteltu syy uskoa, että ilmoitetut rikkomisia koskevat tiedot pitivät paikkansa ilmoittamishetkellä ja että tällaiset tiedot kuuluivat direktiivin soveltamisalaan.
Kolmiportainen järjestelmä
Suojelun edellyttämä ilmoitusjärjestelmä on kolmiportainen. Ilmoitus tehdään ensisijaisesti työnantajan sisäisen ilmoituskanavan kautta, toissijaisesti ulkoisen ilmoituskanavan kautta toimivaltaiselle viranomaiselle ja viimesijaisesti tieto voidaan julkistaa.
Suojelua saadakseen työntekijä on velvollinen raportoimaan väärinkäytösepäilyt ensisijaisesti yrityksen omassa kanavassa. Työnantajan on kuitattava ilmoitus vastaanotetuksi seitsemän päivän kuluessa sen vastaanottamisesta. Työnantajan tulee kolmen kuukauden kuluessa selvittää ja korjata mahdollisia epäkohtia ja antaa asiassa selvitys. Ilmoittajaa suojellaan myös anonymiteetin mahdollisuudella. On huomioitava, ettei direktiivin mukaisia oikeuksia voida rajoittaa esimerkiksi sopimuksin tai työsuhteen ehdoin.
Suojelua ei myönnettäisi ilmoittajalle, mikäli ilmoitus koskee tietoja, jotka on jo kokonaisuudessaan julkistettu, tai perusteettomia huhuja tai kuulopuheita.
Toimenpiteitä Suomessa
Suomessa lain valmistelu on jo aloitettu oikeusministeriön nimittämässä työryhmässä. Työryhmä pohtii mm. sitä, onko tarpeen säätää ilmoittajien suojelusta erillinen laki ja tulisiko lain soveltamisalan olla Suomessa laajempi kuin direktiivissä mainittu vähimmäistaso. Käytännössä eräät suomalaiset sekä yksityisen että julkisen sektorin organisaatot ovat jo nyt ottaneet käyttöön tai ovat juuri ottamassa käyttöön direktiivin mukaisen ilmoituskanavan.
Seuraamme lainvalmistelun etenemistä Suomessa ja palaamme uusin kirjoituksin, kun Suomen tulevan lainsäädännön sisältö alkaa muotoutua.
Kaisa Fahllund
Kaisa johtaa Berggrenin Laki, tavaramerkit ja mallit liiketoimintaa. Hän on IPR:n, sopimusjuridiikan ja riitojen ratkaisun kokenut ammattilainen. Kaisalla on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus kaupallisten sopimusten laatimisesta ja neuvottelusta sekä niihin liittyvien riitojen hoitamisesta. "Missionani on laatia niin hyviä sopimuksia, ettei niistä tarvitse riidellä – tai jos riitaa syntyy, sopimus tarjoaa tehokkaat työkalut riidan ratkaisemiseksi asiakkaamme edun mukaisesti."