Kahdessa edellisessä kirjoituksessa on tarkasteltu hovioikeuden ratkaisua sekä oikeusasteiden erilaisia tulkintoja linkittämisestä ja palveluntarjoajan vastuusta. Tässä analysisarjan viimeisessä kirjoituksessa huomio kohdistuu tapauksen seurauksiin: hyvityksen määrän arviointiin ja siihen liittyviin näyttövaikeuksiin sekä EU-oikeuden tulkinnan merkitykseen tulevaisuutta ajatellen.
Lyrics ja Nettiradio -tapaus havainnollistaa, miten rikos- ja siviilioikeudelliset kysymykset limittyvät tekijänoikeusasioissa ja miten EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö ohjaa kansallisten tuomioistuinten ratkaisutoimintaa.
Hyvityksen määrän arviointi
Hovioikeus alensi merkittävästi käräjäoikeuden tuomitsemaa hyvitystä. Muutos johtui osittain siitä, että Nettiradio-palvelua koskenut syyte kaatui hovioikeudessa. Lisäksi hovioikeus katsoi, ettei vastaajan saamilla mainostuloilla ollut osoitettu olevan suoraa yhteyttä mahdollisiin lisenssimaksuihin ja ettei kyse ollut menetettyihin mainostuloihin perustuvasta vahingonkorvausvaatimuksesta.
Tuntuvaa hyvitystä puolsivat kuitenkin vastaajan menettelyn pitkäkestoisuus, hyödynnettyjen teosten suuri määrä, vastaajan saama huomattava taloudellinen hyöty sekä se, että vastaaja oli toiminut tietoisena menettelynsä lainvastaisuudesta eikä ollut osoittanut halukkuutta neuvotella palvelunsa laillistamisesta. Nämä seikat huomioiden hovioikeus vahvisti kokonaisarvioinnin perusteella hyvityksen määräksi 60 000 euroa.
Näyttövaikeudet rikosprosessissa
Tapauksessa korostuivat tekijänoikeusrikoksiin liittyvät näyttövaikeudet. Tekijänoikeusrikoksesta tuomittavan maksimirangaistuksen pituus rajoittaa esitutkintaviranomaisten käytettävissä olevia pakkokeinoja, ja epäillyllä tai syytetyllä on itsekriminointisuoja. Samanaikaisesti rikosprosessiin liittyy usein laajoja siviilioikeudellisia hyvitysvaatimuksia, joiden täsmällinen arviointi edellyttäisi yksityiskohtaista ja monimutkaista taloudellista näyttöä. Näiden tavoitteiden välinen jännite on ilmeinen, mikä näkyy myös käsillä olevassa tapauksessa.
Linkittämisdoktriini ja palveluntarjoajan vastuuvapaus
Oikeudellisesti mielenkiinto kohdistuu tapauksessa erityisesti EU-tuomioistuimen kehittämään linkittämisdoktriiniin ja siihen, miten tehokkaiden teknisten toimenpiteiden käsitetulisi ymmärtää. Hovioikeus katsoi, etteivät käyttöehdot tai kieltokirjeet täytä InfoSoc-direktiivissä tarkoitettujen teknisten suojatoimenpiteiden kriteerejä. Tämä korostaa sitä, että verkossa toimivien oikeudenhaltijoiden on suojattava sisältönsä nimenomaan teknisin keinoin, mikäli ne haluavat estää linkittämiseen perustuvan edelleen hyödyntämisen.
InfoSoc-direktiivin 6(3) artiklassa tehokkaina pidettävinä teknisinä toimenpiteinä mainitaan esimerkinomaisesti teoksen tai muun aineiston salaus, muuntaminen tai muunlainen muuttaminen sekä kopioinnin valvontajärjestelmä.
Tilannetta, jossa kolmas osapuoli pääsee hyötymään taloudellisesti verkkolähetysten edelleen jakamisesta ilman minkäänlaista lisenssiä voidaan tietysti pitää kritiikille alttiina. Tekijänoikeuksiensa turvaamiseksi verkossa lähetystoimintaa harjoittavien tahojen tulisi kuitenkin suojata sisältönsä nimenomaan sellaisilla tehokkailla teknisillä toimenpiteillä, joihin EUT:n kehittämä linkittämisdoktriini määritelmällisesti ainakin toistaiseksi nojaa. Toisaalta EUT:n kehittelemää linkittämisdoktriinia on usein kritisoitu eräänlaiseksi laastariratkaisuksi linkittämiseen liittyviin tekijänoikeudellisiin kysymyksiin, joten toisistaan poikkeavien tulkintaratkaisujen esiintymistä kansallisessa oikeuskäytännössä ei voitane pitää poikkeuksellisina ilmiöinä.
Linkittämiskysymyksestä poiketen molemmat oikeusasteet olivat yksimielisiä siitä, ettei tallennuspalvelun ylläpitäjän vastuuvapautta voida vastuuvapauden perustavan säännöksen taustalla olevan EU-oikeuden nojalla ulottaa vastaajan harjoittaman kaltaiseen toimintaan. Tapauksessa sovelletun tietoyhteiskuntakaaren sittemin kumotun 184 §:n on korvannut EU:n digipalveluasetuksen sääntely, josta löytyy mainittua lainkohtaa vastaava säännös.
Katse korkeimpaan oikeuteen
Sekä vastaaja että asianomistajat ovat pyytäneet valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Vastaaja on hakenut valituslupaa ennakkopäätösperusteella ja pyytänyt korkeimman oikeuden ottavan kantaa erityisesti kysymyksiin koskien tallennuspalvelun vastuuvapaussäännöksen soveltumista arvioidessa rikosoikeudellista vastuuta, rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja EU-oikeuden tulkintavaikutuksen välistä suhdetta sekä alasottovaatimusten tehokkuutta suhteessa viestintäpalvelulain 191 §:ssä tarkoitetun tosiasiallisen tiedon syntymiseen palveluntarjoajalle. Asianomistajat ovat puolestaan korostaneet linkittämistä koskevan ennakkopäätöksen merkitystä koko radiotoimialan kannalta ja hakeneet myös ennakkopäätösperusteella valituslupaa koskien sitä, onko radiolähetysten suoratoistoihin linkittäminen framing-tekniikkaa muistuttavalla tavalla ilman oikeudenhaltijan suostumusta katsottavissa tekijänoikeuslain vastaiseksi menettelyksi
Lyrics ja Nettiradio -tapaus osoittaa jo tässä vaiheessa, kuinka keskeinen vaikutus EU-oikeudella ja EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännöllä on digitaalisia palveluja koskevassa tekijänoikeudellisessa vastuuarvioinnissa, ja kuinka merkittäviä taloudellisia vaikutuksia tulkintaeroilla voi olla.
Analyysisarja
Tämä kirjoitus on kolmiosaisen analyysisarjan viimeinen osa.
Ensimmäinen osa kertoo hovioikeuden ratkaisusta, jossa luvattomia musiikkisanoituksia julkaisseen verkkopalvelun ylläpitäjä tuomittiin tekijänoikeusrikoksesta ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan hyvityksiä oikeudenhaltijoille.
Toinen osa tarkastelee tarkemmin, miksi käräjäoikeus ja hovioikeus päätyivät eri lopputuloksiin linkittämisen ja palveluntarjoajan vastuun arvioinnissa.
Osa 2 - Linkittäminen ja palveluntarjoajan vastuu – miksi oikeusasteet päätyivät eri lopputuloksiin?
Analyysisarja on kirjoitettu yhteistyössä Berggren IPR Legal Trainee Juho Wainion kanssa.