Euroopan ja Yhdysvaltojen patentointikäytännöt ovat etenkin kemian ja biotekniikan alalla erilaiset. USA:n oikeusjärjestelmä tuo tilanteeseen lisää muuttujia.
Keksinnöille myönnetään patenttisuoja aina kansallisesti tai alueellisesti. Patentinhakuprosessissa ja myös patentoitavuuden määritelmässä on suuria eroja alueiden välillä.
Eurooppapatenttia haetaan Euroopan patenttivirastosta EPO:sta. Näin voidaan saada patentti valtioihin, jotka ovat liittyneet Euroopan patenttisopimukseen.
Yhdysvalloissa voimassa olevaa patenttia haetaan USA:n patentti- ja tavaramerkkivirastosta USPTO:sta.
Patentoitavuuden edellytys yleisellä tasolla on, että keksintö on uusi ja teollisesti käyttökelpoinen. Keksinnön tulee myös olla keksinnöllinen, eli se ei saa olla ilmeinen tunnettuun tekniikkaan nähden.
Lisäksi patentoitavuudessa on useita alueellisia poikkeuksia.
Euroopassa ei voi patentoida löytöä
Euroopan patenttisopimus määrittelee, että muun muassa löytöjä, tieteellisiä teorioita tai matemaattisia menetelmiä ei voi patentoida. Löydöt ovat merkittävä asia varsinkin life science -yritysten näkökulmasta.
Esimerkiksi tunnetusta tuotteesta havaittua uutta ominaisuutta sellaisenaan pidetään pelkästään löytönä. Näin ollen se ei ole itsessään patentoitavissa. Jos ominaisuudelle kuitenkin voidaan osoittaa jokin käyttö, tätä käyttöä voidaan pitää patentoitavana keksintönä.
Tietyn yhdisteen toiminta ja sen vaikutus tiettyyn metaboliaprosessiin voi siis olla patentoitavissa, mikäli tätä tietoa voidaan käyttää jonkin taudin hoidossa. Jos tunnetusta yhdisteestä löytyy antibakteerisia ominaisuuksia, yhdisteen käytölle antibioottina voi saada patentin.
Patentoitavuuden ulkopuolelle on Euroopassa jätetty myös ihmisiin ja eläimiin kohdistuvat kirurgiset ja terapeuttiset menetelmät. Syynä on se, että uusimpien innovaatioiden hyödyntämistä potilastyössä ei haluta rajoittaa patenttioikeudella.
Leikkaus- ja hoitomenetelmissä käytettäviksi soveltuvia tuotteita sen sijaan voidaan patentoida. Myös tuotteen niin kutsuttu lääketieteellinen käyttö on patentoitavissa. Patentin voi siis saada jollekin aineelle käytettäväksi lääkkeenä tai jonkin sairauden hoidossa.
Tällöin patenttisuoja voidaan saada kattamaan myös annostelu, kuten annoskoko, annostusväli tai annostelureitti, tai esimerkiksi tietty kohderyhmä, jolle lääkettä annetaan.
Myös bioteknologiassa rajanveto patentoitavuuden osalta on ollut hankalaa. Euroopan patenttisopimuksen mukaan esimerkiksi kasvilajikkeita tai eläinrotuja ei voi patentoida. Patentoitavissa ovat kuitenkin mikrobiologiset menetelmät ja niillä aikaansaadut tuotteet sekä teknisen menetelmän avulla tuotettu biologinen materiaali, kuten geenimuokattu kasvi.
Myös eristetty geenisekvenssi voi saada patenttisuojan, kunhan sekvenssin teollinen käytettävyys on esitetty patenttihakemuksessa, ja muut patentoitavuuden kriteerit täyttyvät.
Yhdysvalloissa laki antaa oikeuksia
Yhdysvaltain patenttilaki määrittelee, että patentin voi saada uusille ja käyttökelpoisille laitteille, menetelmille, koostumuksille tai näiden parannuksille.
Luonnonlait tai abstraktit ideat eivät ole koskaan olleet USA:ssa patentoitavissa. Käsitteitä on kuitenkin huomattavasti tarkennettu viime vuosina.
Maan korkeimman oikeuden kuuluisa päätös, jonka mukaan ”kaikki ihmisen tekemä auringon alla” olisi patentoitavissa, on auttamattomasti vanhentunut. Kavennuksia patentoitavuuteen on tullut erityisesti luonnontieteiden, lääketieteen ja tietotekniikan aloille.
Amerikkalaisen ja eurooppalaisen lakikäsitteen välillä on olennainen ero. Yhdysvalloissa laki ei määrittele sitä, mitä ei voi tehdä. Sen sijaan laki antaa oikeuksia, joita oikeuden päätökset voivat tapauskohtaisesti rajoittaa. Lisäväriä prosessiin tuovat Yhdysvaltain patenttiviraston tulkinnat oikeuden päätöksistä.
Näin ollen myös Yhdysvaltain patenttilaki on elävämpi ja alttiimpi muutoksille kuin eurooppalainen laki, jonka lähtökohta on erilainen.
Viimeaikaisten oikeudenkäyntien tuloksena on nähty, ettei esimerkiksi eristettyä dna:ta voi patentoida, koska se tulkitaan luonnontuotteeksi. Geenisekvenssit taas voivat olla patentoitavissa, jos ne ovat uusia.
Genomitiedon käyttö esimerkiksi diagnostiikassa saattaa olla patentoimattomissa siksi, että se voidaan tulkita abstraktiksi ideaksi tai luonnonmenetelmäksi.
Toisin kuin Euroopassa Yhdysvalloissa patentti voidaan myöntää myös hoitomenetelmälle. Farmaseuttinen koostumus, joka määritellään esimerkiksi sen annostelumenetelmän tai annostelureitin mukaan, on patentoitavissa myös ilman siihen liitettyä lääketieteellistä käyttöä.
Patentoitavissa ovat myös kaikki lääketieteelliseen hoitoon liittyvät keksinnöt, kuten kirurgiset prosessit, sairauksien hoitoon ja diagnosointiin liittyvät menetelmät sekä lääketieteelliset instrumentit.
Luonnontieteellisten ja lääketieteellisten keksintöjen patentoinnissa ovat yhä useammin esteenä luonnonlait.
Esimerkkinä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden mukaan menetelmä, jossa potilaalle annetaan lääkettä, määritetään lääkkeen metaboliittitasoja ja tietyn kynnystason mukaisesti päätetään annoskoon muutoksesta, kuvaa ainoastaan luonnonlakia. Se ei siten ole patentoitavissa.
Patentit nostavat yrityksen arvoa
Vastoin yleistä luuloa keksinnölle myönnetty patentti ei anna patentinhaltijalle automaattisesti yksinoikeutta keksintöön. Sen sijaan patentti antaa haltijalleen kielto-oikeuden, jonka perusteella tällä on oikeus kieltää keksintönsä ammattimainen käyttö.
Patentti- ja muut IPR-suojat nostavat yrityksen arvoa ja lisäävät sen vakuuttavuutta ja positiivista imagoa. Patenttien lisensoinnista tai myymisestä saatavat tulot voivat olla yritykselle merkittävä tulonlähde. Lisäksi IPR-suojat voivat tuoda lisäarvoa rahoitus- ja kumppanineuvotteluihin.
Patentoitavuuden arviointiin ja patentointiprosessiin sisältyy niin monia sääntöjä, poikkeuksia ja sudenkuoppia, että patentointia harkitsevan yrityksen kannattaa jo alkuvaiheessa kääntyä asiaan vihkiytyneen patenttiasiamiehen puoleen.
Kirjoittajat Kristian Meinander ja Virpi Noponen ovat kemian alalta väitelleitä filosofian tohtoreita, jotka työskentelevät patenttiasiamiehen tehtävissä Berggren Oy:ssä. Artikkeli on julkaistu alunperin Kemia-Kemi -lehden numerossa 8/2018.
Tutustu myös Berggren Patents -palveluihimme.
